Julkaistu    |  Päivitetty 
Kaisa Keränen

Kolumni: Se on sitten kevät eikä mikään enää saa mieltä mustaksi TILAAJILLE

Joko sitä uskaltaisi toivoa, kevättä. Kerran se tuossa kävi jo flirttailemassa, mutta sitten ujosti perääntyi talven pöläyttäessä vielä viimeisillä voimillaan maan valkoiseksi. Jos aina itsekin intoutuu runoilemaan, niin entäpä sitten meteorologit. Oikeasti saa kyllä aina ihmetellä näitä sääennusteiden otsikoita. Mitä ihmettä? Jos sataa rivakammin lunta, niin se on valkoinen kurittaja. Normaali talvisää minusta, joskus sitä vain sataa reilummin. Kesälle jos sattuu semmoinen onni, että on paria päivää pidempi hellejakso, niin jo ollaan käristyskupolin alla. Minä luulen, että meteorologit ovat kuivakasta ammatistaan huolimatta melko velmua porukkaa, tai ehkäpä sääkarttojen alituinen vahtaaminen muokkaa mielen sellaiseksi, viistoa huumoria viljeleväksi. Välillä tuntuu, että niillä on siellä jossain kilpailu, kuka keksii älyttömimmän nimen vallitsevalle säätilalle.